Olen kirjahullu. Kun astun sisään huoneeseen, jossa on kirjoja, ne vetävät minua puoleensa kuin magneetti. Kirjakaupassa se ei haittaa, mutta kyläiltäessä kirjahullun on oltava varuillaan ja muistutettava itseään siitä, että ei ole kohteliasta hiippailla pitkin seinänvieriä tavaillen kirjojen selkämyksiä, jos isäntäväki jo odottaa sohvalla, että seurustelu voisi alkaa. Kirjahulluuteni näkyy myös siinä, että yöpöydälläni on korillinen kirjoja, jotka odottavat pääsyä iltalukemiseksi ja työpöydälläni toinen mokoma, jotka kukin vuorollaan saavat kunnian olla työmatkalukemisena bussissa. Kolmanteen paikkaan on kasattu kirjoja, joita ainakin haaveilen lukevani jossakin näiden kahden lukuhetken välimaastossa.
Millainen sitten on kirjahullun oma kirjahylly? Täyteen ahdettu. Kirjoja vierekkäin, päällekkäin ja poikittain, useilla hyllyillä kahdessa eri rivissä. Joka kerta kun uusia kirjahankintoja on tehty, on näyttänyt siltä, että nyt hyllyyn ei mahdu enää yhtään enempää. Mutta kirjahullu on hulluudessaan nokkela ja onnistuu aina tunkemaan sinne vielä muutaman opuksen, jotka nyt vain kerta kaikkiaan oli pakko hankkia.
Tästä pääsemmekin kirjahulluuden ytimeen. Kirjahullu nimittäin hankkii kirjoja, vaikka aavistaa kyllä, että kaikkia niitä hän ei milloinkaan tule lukemaan. Kun tuttava on aikeissa hävittää kirjoja hyllystään, kirjahullu rientää paikalle ja tarjoaa niille uuden kodin. Hän kokee mielihyvää myös siitä, että voi toimia sijaisvanhempana ystävien kirjoille, jotka tuodaan pois muuton tieltä odottamaan pääsyä uuteen kotiin. Alennusmyynneistä, antikvariaateista ja kirpputoreilta kirjahullu tekee edullisia hankintoja. Hän rakastaa sitä että voi lahjoittaa hyvää lukemista ystävilleen, ja tätä varten teoksista tarvitaan tietysti toiset kappaleet, sillä omista kirjoistaan kirjahullu ei luovu. Hän lainaa niitä kyllä mielellään, mutta haluaa myös saada kirjansa takaisin kotiin. Vaikka hylly pursuaakin kirjoja, kirjahullu ei saa rauhaa, jos hän tietää, että yksikin laumasta on teillä tietymättömillä.
Mistä tämä hulluus kumpuaa? Siitä, että kirjahullu tietää, että jokainen kirja on kuin portti uuteen maailmaan, uuteen elämykseen. Tarvitsee vain ottaa kirja, avata se ja alkaa lukea, ja hetkessä voi olla jossakin aivan muualla, tempautua mukaan jonkun toisen elämään ja ajatuksiin, toiseen aikaan tai jopa aivan toiseen todellisuuteen. Tai saa ehkä kokea sen kummallisen ja kiehtovan tunteen, kun kirjan sivuilta voi lukea omia ajatuksiaan, vain selkeämmin ja oivaltavammin ilmaistuina. Tai voi saada uutta tietoa tai uusia näkökulmia asioihin, joista oli aikaisemmin luullut tietävänsä jotakin.
Niinpä kun kirjahullu kotonaan kulkee kirjahyllynsä ohi ja ohi mennessään hipaisee kädellään kirjojen selkämyksiä, hän on täydellisen onnellinen. Hän tietää, että uskomattomat rikkaudet ovat kätkössä kirjojen sivuilla ja vain odottavat löytämistään, ensimmäisen kerran tai yhä uudelleen. Hyllyssä hänellä on ystäviä enemmän kuin todellisessa elämässään. Ystäviä, jotka eivät odota eivätkä vaadi häneltä mitään, mutta ovat aina valmiita keskustelemaan hänen kanssaan silloin kun hän kaipaa heitä. Ja parasta on se, että ollakseen onnellinen kirjahullun ei tarvitse edes avata kirjojaan. Hänen ulottuvillaan on hylly täynnä mahdollisuuksia, ja jo tietoisuus siitä riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti