Viime aikoina olen yhdessä joidenkin ystävien kanssa tutkaillut ihmisten erilaisuutta. Olemme yrittäneet tunnistaa omia ja toistemme persoonallisuuspiirteitä ja hämmästelleet sitä, miten eri tavalla eri ihmiset saattavat toimia ja reagoida.
Erilaisuus on rikkautta, sanotaan. Ajatuskin tieteiselokuvien eteemme marssittamista tulevaisuuden ihmisistä, klooneista, jotka ovat kaikki toistensa täydellisiä kopioita, puistattaa meitä. Mutta erilaisuus voi olla myös uhkaavaa ja pelottavaa. Tästä seuraavassa esimerkkinä eräs tapaus perheemme historiasta.
Kun lapsemme olivat pieniä, he saivat syntymäpäivinä ja jouluna toivoa lahjaksi jonkin vähän kalliimman leikkikalun. Monesti toiveet kohdistuivat silloin Legoihin, jotka kestävinä, pestävinä ja loputtoman monimuotoisina olivat myös isän ja äidin suosikkeja.
Erään kerran mieheni halusi ilahduttaa poikia ihan muuten vaan, ilman syntymäpäiviä tai joulua, ja antoi heidän valita kaupasta mieleisensä Lego-hahmon leikkejä rikastuttamaan. Pikkuveljelle tuli iso pulma, kun hänen suuresti ihailemansa isoveli valitsi hyllystä Kuningas Tuliharja -nimisen hahmon. Pikkuveli oli itse haaveillut jostakin toisesta hahmosta, mutta viime hetkellä rohkeus petti. Halu olla kaikessa isoveljen kaltainen sai hänet muuttamaan mielensä, ja niin ostoskoriin poimittiin toinenkin Kuningas Tuliharja.
Niinpä sitten kotona kaksi täysin samanlaista Kuningas Tuliharjaa kiisteli valtakunnan herruudesta, molemmat todennäköisesti tilanteesta aika ymmällään. Jälkeenpäin jo aikuisiksi kasvaneet pojat ovat muistelleet tapausta naureskellen. Leikki olisi varmasti kaikista tuntunut paljon hauskemmalta, jos Kuningas Tuliharjalla olisi ollut arvoisensa vastustaja tai joku luotettava liittolainen. Mutta lapsena samanlaisuus tuntui turvallisimmalta valinnalta.
Jos rehellisiä ollaan, usein se tuntuu myös meistä aikuisista turvallisimmalta. Erilaisena oleminen tai toisten erilaisuus voi meistäkin olla pelottavaa. Ja kuitenkin se on todellisuutta, johon meidät on luotu. Jokaisella ihmisellä on täysin omanlaisensa sormenjäljet. Jokaisella meistä on oma ainutlaatuinen äänemme. Ja jokaisella meillä on myös oma paikkamme Taivaan Isän lähellä, jota kukaan muu ei voi täyttää. Jos me emme ole siinä omalla paikallamme, tuo paikka jää tyhjäksi, ja Jumalan valtakunta menettää sen rikkauden, jonka meidän mukanaolomme voisi siihen tuoda.
Uskalletaan siis olla ja antaa toistenkin olla erilaisia. Silloin pääsemme kaikki, niin Kuningas Tuliharja kuin me muutkin, iloitsemaan siitä rikkaudesta mitä se tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti