Jos joku luuli, että kirjahulluuteni tuli paljastettua kaikessa laajuudessaan aikaisemmassa samasta teemasta kirjoittamassani postauksessa, hän on väärässä. Sillä kirjahullulla ei ole vain tavallista kirjahyllyä, hänellä on myös aivan erillinen kirjahylly pelkkiä päivähartauskirjojaan varten.
Tämä on osoittautunut tarpeelliseksi siitä yksinkertaisesta syystä, että myös hartauskirjoja on kirjahullulle kertynyt niin paljon, että ne eivät enää mahdu tavalliseen hyllyyn. Toinen hyvä syy pitää nämä kirjat erillään muista kirjoista on se, että omasta hyllyköstään ne löytyvät helposti ja nopeasti.
Kun remontin yhteydessä kotimme ruokailunurkkaukseen jäi pitkä tyhjä seinä, kirjahullun aivoissa syntyi suunnitelma. Niinpä seinä ei ehtinyt olla tyhjänä kauaakaan, kun hän jo kiikutti siihen hyllykön ja sijoitti sinne hartauskirjallisuutensa. Aamukahvilla istuessaan hän voi nyt vain ojentaa kätensä ja poimia sieltä kirjan luettavaksi.
Kerran kirjahullu laski, montako hartauskirjaa hänellä oli hyllyssään. Hän totesi niitä olevan sen verran, että ne todennäköisesti riittäisivät hänen loppuelämäkseen, mikäli hän suostuisi annostelemaan lukemistaan ohjeiden mukaan ja lukisi vain yhden tekstin päivässä ja yhden kirjan vuodessa. Mutta tämä tieto ei suinkaan ole estänyt häntä hankkimasta yhä vain lisää hartauskirjoja. Sillä pitäähän valinnanvaraa olla. Ja kaiken varalta kirjoja pitää olla runsaasti. Eihän sitä tiedä, jos vaikka sattuisi ylittämään sadan vuoden rajapyykin, niin kuin yhä useammalle suomalaiselle nykyään käy.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Kirjahullu ei nimittäin tyydy enää lukemaan vain yhtä hartauskirjaa päivässä. Ei, hän lukee kolmea. Tai oikeastaan neljää, jos lasketaan mukaan se hartauskirja, jota hän lukee kesämökillä ollessaan, hartauskirjahyllynsä etäpisteessä.
Ensimmäistä kirjaa hän lukee aina aamuisen raamatunlukuhetkensä yhteydessä. Tällä kertaa vuorossa oleva kirja on hartauskirjojen klassikko, kohta jo sadan vuoden ajan kristittyjen käsissä ympäri maailmaa kulunut teos. Kirjan takakannen mukaan se on uskon, toivon ja ajattoman viisauden antologia, eikä kirjahullusta ole painetun sanan epäilijäksi. Joskus hän tosin hiukan ihmettelee tätä luonnehdintaa, koska hänen mielestään tekstit keskittyvät lähinnä elämän varjopuolissa ja koettelemuksissa kamppailemiseen. Mutta koska hän ei ole niitä ihmisiä, jotka jättävät jotakin kesken kerran homman aloitettuaan, hän aikoo urhoollisesti kahlata kirjan läpi joulukuun viimeiseen päivään mennessä.
Ensimmäisen hartaushetkensä jälkeen kirjahullu kokee kuitenkin tarvitsevansa hiukan piristystä ja valoisampia näkymiä. Niinpä hän tarttuu toiseen kirjaan, jonka esittely kertoo sen tekstien johdattavan lukijan hiljentymään, miettimään ja keräämään voimia. Tämä kirja on syntynyt katolisen luostarin rauhassa, missä kirjoittajalla on ollut aikaa tehdä juuri sitä: hiljentyä ja miettiä. Ja se näkyy teksteistä, jotka ovat täynnä syvämietteistä pohdintaa ja yllättäviä, uusia näkökulmia, jotka eivät välttämättä aivan yhden aamukahvikupillisen aikana vielä avaudu. Mutta kaiken alla lepää syvä rauha ja rohkaiseva pohjavire, jonka varassa kirjahullun on hyvä aloittaa päivänsä.
Ja sitten vielä se viimeinen tunnustus. Kirjahullun hulluus on nyt ehkä saavuttanut huippunsa, sillä hänellä on oma hartauskirja myös niitä hetkiä varten, jotka hän viettää lukittujen ovien takana. Kyllä vaan, juuri siinä paikassa, jota nyt ajattelet: vessassa. Tätä kirjaa hän ei tyydy lukemaan vain kerran päivässä, vaan aina kun tilaisuus hiukan pidemmän istunnon viettämiseen tarjoutuu, hän lukee tekstin. Tämän kirjan kirjoittajalla on taito tarkkailla elämää ja ilmaista asioita niin terävästi ja samalla niin lempeän humoristisesti ja itseironisesti, että kirjahullu ei voi kuin vuoroin itkeä ja nauraa tunnistaessaan itsensä kirjan sivuilla. Onneksi kyseisessä paikassa riittää paperia kyyneltenkin kuivaamiseen.
Näitä rivejä lukiessani mieleeni tuli, että yksi hulluuden merkki on kuulemma se, että puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Mutta sallittakoon se kirjahullulle. Ehkä hän on onnellisimmillaan saadessaan elää oman elämänsä tarinan päähenkilönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti